Pieniä tarinoita asioista, jotka ovat piikkejä isänmaan lihassa.


lauantai 13. maaliskuuta 2010

Hitlerin puuttuva kives

Väitetään että Hitlerillä olisi ollut vain yksi kives. Ymmärtääkseni henkilö, jolta puuttuu toinen kives, on vain syntynyt ilman toista kivestä, mutta tässä tapauksessa uskon asian olevan toisin. Uskon ja jopa väitän, että Hitlerin puuttuvan kiveksen inkarnaatio on ilmestynyt suomeen, vieläpä ministerin muodossa. Kaikki viittaa siihen, että maahanmuuttoministeri Astrid Thors olisi Hitlerin puuttuvan kiveksen inkarnaatio, eli uudesti syntynyt Aatun kadonnut kives.

En väitä että ministerin kasvot olisivat kuin kiveksellä veistetyt, mutta uskon että luoja ei moisia piirteitä olisi luonut ilman duplikaattia, esikuvaa, toisintoa jostain. Perusteluni asiaan ovat seuraavanlaisia. Historiaa hieman tutkineena olen tullut johtopäätökseen, että Aatu ei ollut varsinaisesti petipolkan suurmestareita, mahdollisesti johtuen puuttuvan kiveksen aiheuttamasta testosteroni vajeesta. Toisin sanoen hän oli varsin unelias heppu lakanoiden välissä. Siksi hän suuntasikin tarmonsa muualle, vähintäänkin kyseenalaisiin toimiin. Aivan kuten Astrid, ministerimme.

Ministeri Astrid Thorsilla on samanlainen piirre siellä missä pitäisi olla virkeimmillään, enkä tarkoita nyt lakanoiden välissä, vaan eduskunnan istunnoissa. Hänellä on
tapana nukahdella istunnoissa ja jopa niin syvästi ettei hän edes muista niin tehneensä. Median kiusalliset otokset kuitenkin todistavat asian puolesta.

Uskon vahvasti perhosen siiven isku teoriaan tässä asiassa. Kun Aatulta jäi kives uupumaan, se putosi toiseen aikaan, tyyneen veteen muodostaen laajenevia renkaita suomalaiseen yhteiskuntaan. Tässä tapauksessa pinta ei tyynny vaan pienet alkulaineet muuttuvat maahanmuutto myrskyksi, jonka kärsijöinä ovat sinun lapsesi ja heidän jälkeläisensä. Hyökyaallot hukuttavat jälkeläistesi haaveet tasa-arvosta, ihmisoikeuksista ja mielipiteen vapaudesta vihan ja uskonnollisen kontrollin synkeään vuokseen.

Aatun tavoin, Astrid ei ole ollut saamaton kansan eriarvoistamisessa. Meidän ikioma Astrid, ja vieläpä meidän valitsema, on pitänyt huolen siitä, että suomalaisten veronmaksajien oviin on vertauskuvallisesti piirretty tähti, joka osoittaa meidän olevan alempaa kastia, kuin hän ja hänen tänne rahtaamat islamilaiset ystävänsä.

Ministeri Thorsin yhteneväisyydet hirmuhallitsijaan eivät pääty tähän, sillä hänellä on natsirikollisten kaltainen tapa puolustella itseään. Väittämällä toimivansa suomen eduksi, hän väittää samaa kuin hitlerin, stalinin ym., ym., ym. lakeijoiden toimineen käskyjen mukaan, tässä tapauksessa EU:n mukaan. Se että Aatu harrasti vähemmistöön kohdistuvaa syrjintää ja joukkotuhoa on laajasti tuomittu, mikä on täysin oikein. Kuitenkaan Astridin enemmistöön kohdistuvaa syrjintää ja halveksuntaa ei ole tuomittu, muuten kuin kansan taholta, mikä osoittaa hirmuhallitsijoiden uran elävän pidempään kuin kansan mielipide heistä ja heidän toimistaan.

Tuleva historian kirjoitus tulee tuomitsemaan hänet, kuten hitlerienkin teot. Ministeri Thorsin rikosta lieventää se, että sinä, minä, hän, me, te, he, tämä, tuo, se ym., ym. ovat valinneet hänet demokraattisesti viiltämään kurkkuasi auki, kuten halal teurastuksessa tehdään, imaamin jodlauksen säestämänä.

Olisi ollut parempi jos Hitlerillä olisi ollut kaksi kivestä, jotta hän olisi viihtynyt paremmin vällyjen välissä ja tehnyt vähemmän pahaa. Silloin ei Astridiakaan olisi syntynyt, eikä hänestä olisi tullut riesaa suomen kansalaisille.

Ainoa inhmillinen piirre hänessä on nenän kaivuu, minkä hän kieltää. Siis inhimillisyyden.