Pieniä tarinoita asioista, jotka ovat piikkejä isänmaan lihassa.


torstai 31. joulukuuta 2009

Kristalliyö lähestyy!

Maahanmuuttajien ja hallituksen rikokset ovat ylittäneet kansalaisten sietokyvyn. Media vaikenee yleisesti mm. virallisista rikostilastoista, joissa selkeästi osoitetaan maahanmuuttorikollisuuden keskittyminen määrättyihin maahanmuuttajaryhmiin. Kansalaiset tuntevat nämä rikokset nahoissaan.

En olisi koskaan kuvitellut, että aikoinaan saksassa tapahtunut "Kristalliyö" toistuisi suomessa. Se on varmaa, että tämä surullinen "The night of broken glass" on edessä, koska kansaa kuritetaan ulkoa tuodulla väkivallalla. Tällä kertaa siinä on kohteena juutalaisia vihaavat muslimit. Itse asiassa demokratiaa, sananvapautta, naistenoikeuksia ja muita ihmisoikeuksia polkevat muslimit.

On surullista ja täysin epätoivottavaa, että näin tulisi käymään, mutta hallituksen toimet ovat tuoneet kauhun takapihoillemme. Sinne missä uskoimme lastemme saavan elää rauhassa leikkien ja varttuen, kohti tasapainoista aikuisuutta. Nyt heidät pakotetaan valmistautumaan puolustamaan itseään, niin kotona, kaduilla, kuin kouluissakin.

Rauhallinen ja vakaa suomi on ajettu tilaan, missä on pakko puolustautua.

perjantai 11. joulukuuta 2009

Suomen halutuin kolumnisti?

Lehtien päätoimittajien aivot käyvät kuumana, kuinka saada suomen halutuin kolumnisti kirjoittamaan omaan lehteen. Kyseessä ei suinkaan ole kolumnisti, joka ostettaisiin kilpailijan leivistä tai siitä, että kolumnisti suostuisi tulemaan, vaan siitä että uskalletaanko häntä edes pyytää lehteen kolumnistiksi. Päätoimittajat kiertelevät päässään asiaa, kuin kissa kuumaa puuroa. Asia on arka, mutta "tuleva" kolumisti on yksi suomen seuratuimmista uusista politiikoista, vaikka häntä ei ole edes valittu eduskuntaan, ... vielä. Henkilö on liikauttanut poliittista painopistettä enemmän kuin yksikään poliitikko kymmenenien vuosien aikana, vaikka hänen olemassaolonsa on lähes lailla kielletty.

Se on aivan varmaa, että häntä tullaan pyytämään jonkin lehden kolumnistiksi, eri asia on se, että suostuuko hän siihen. Henkilö on sanonut muutaman sanan mediassa, kirjoittanut yhden kirjan ja ollut näiden ansiosta oikeudessa. Poliittiset ryhmät ovat hänet haastaneet oikeuteen, vaikka kukaan niin sanottu "täysjärkinen" ei tunnusta lukeneensa hänen kirjoittamaa kirjaa, mutta ovat valmiita kuitenkin hänestä mielipiteensä luomaan.

Lehtien toimituksissa on pidetty palavereja, miten tämä asia hoidetaan, miten tämä henkilö saadaan valjastettua lehden kirjoittajaksi, siten ettei itse leimauduta, YLLÄTYS,yllätys, totuuden puhujiksi. Samat lehdet, jotka ovat käyneet ristiretkiä, ovat nyt pelokkaina rannalla epäröiden, uskaltaako astua alukseen, joka muissa tapauksissa on vienyt lehden levikin valtaville valtamerille, jonka tyrskyjä ei ole aikaisemmin pelätty.

Päätoimittajien paine on kova, sillä osakkeenomistajien tahto saada lehteen kirjoittaja, jota lukijat ja politiikot seuraavat laajasti, on suuri. Jos joku poliitikko, väittää sydämessään, ettei ole lukenut scriptaa, valehtelee itselleen. Päätoimittaja, joka ei mielessään ole miettinyt henkilön saamista lehteen, on varmasti pettänyt osakkeenomistajat sekä lukijat.

Nyt on vain löydettävä keino miten henkilö, Jussi Halla-aho saadaan lehden palkkalistoille kirjoittamaan, ei edes kärkeviä, vaan ainoastaan faktaan perustuvia kolumnejaan.

Se on aivan varmaa, että pyyntö tulee ja yhtä varmaa on se, että lehteä tullaan monilla tahoilla seuraamaan entistä tarkemmin. Ja joku business orientoitunut voisi tulkita sen levikin kasvuna.

Mm. media, hallitus, puolueet, oikeuslaitos ja esim. Suomen Pen ovat sananvapautta kannattavia osapuolia, mutta kuitenkin samalla innolla totuuden vaimentajia. Jos totuus ei ole mieleinen, se kielletään. Yhtä hyvin voitaisiin kieltää painovoima vääräuskoisuutena, kuin kielletään todistettuja asioita, joita Halla-aho esittää.

Joku lehti tulee olemaan asiassa voittaja ja epäilen sen olevan joku muu, kuin helsingin sanomat. Tai, sitten Halla-aho ei lähde lehtien följyyn!

Vai, saako vanha hyväksi havaittu sanonta, median ja hallituksen toimesta uuden muodon: "Kolumnistit hirteen".

Demokraattinen genitaalijumppa.

Demokratia on yleensä hyvä asia, mutta joskus se on sietämättömän tuskallista ja tuomittavaa. Vaaleissa demokratia on hieno asia ja silloin edes pyritään jäljittelemään demokratiaa. Useimmiten kuitenkin, tarkoitukseen sopivalla vaalitavalla pyritään estämään äänestäjien varsinainen tahto. Kansanäänestystä jopa kaihdetaan, koska silloin kansantahto tulee esille ja se saattaa "arvaamattomasti" olla erillainen, kuin "demokratian vaalijoiden" tahto.

Kuitenkin maissa, missä demokratiaa ei koskaan ole ollut, asuu paljon ihmisiä, jotka haluavat tulla tänne suomeen toteuttamaan pienimuotoista demokratiaa. Useimmiten nämä pienimuotoisen demokratian vaalijat ovat miespuolisia ja täysin kykenemättömiä perinteiseen demokratiaan.

Demokratiahan on vähemmistön taipumista enemmistön tahtoon. Jos enemmistö päättää, otat vaikka peräruiskeen vapaaehtoisella pakolla. Onneksi suomessa ei kuitenkaan demokratiaa toteuteta tällä tasolla, ....yleensä?

Päättäjämme ovat kuitenkin halunneet tuoda maahamme pienimuotoisen demokratian edustajia, jotka toteuttavat pienemmissä ryhmissä em. kaltaista demokratiaa.
Demokratiassa tehdään joskus enemmistön päätöksellä päätöksiä, jotka saattavat kirpaista vähemmistöön joutunutta, niin toimitaan tuontitavarana tuotujen pienimuotoisen demokratian kannatajienkin parissa.

Ryhmä pienimuotoisen demokratian kannattajia päättää yhteisestä halustaan rakastella. Useimmiten em. ryhmän jäsenet eivät, varsinkaan suomeen päästyään, enää halua rakastella keskenään, vaan rakkauden kohteeksi valitaan joku toinen ihminen, useimmiten nainen. Enemmistön päätös on kuin veronmaksu, se hyväksytään yleisesti, mutta pieni vähemmistö pitää sitä kohtuuttomana, jopa vääränä. Rakastelun kohteeksi joutunut ihminen, useimmiten nainen on em. ryhmän demokraattisella päätöksellä joutunut verolle"pantavaksi".

Vähemmistöön joutunut henkilö tuntee kärsivänsä tästä päätöksestä, mutta demokraattinen painostus pakottaa hänet demokraattiseen genitaalijumppaan, jota toisellakin nimellä kutsutaan.

Koska päätös ja toteutus on tehty pienimuotoisella demokratialla, ei suomen oikeuslaitoskaan sitä kovalla kädellä tuomitse, ja jos tuomitseekin, niin eräät intressiryhmät nousevat takajaloilleen, yrittäen keksiä lieventäviä asianhaaroja ja puolustuksia pienimuotoisen demokratian edustajille. Vähemmistöön joutunut "kohderakasteltu" pyritään syyllistämään ja häntä puolustavat leimataan kulttuureja ymmärtämättömiksi sekä hyvin suvaitsemattomiksi. Jopa "peräkammarinpoika" leimakirvestä käytetään häikäilemättömästi arvostelijoita kohtaan.

Varomaton arvostelu saattaa johtaa, jopa oikeuslaitoksen valjastamiseen, pienimuotoisen demokratian edustajien puolustamiseen. Vähemmistöön ja tulevaan vähemmistöön kuuluvat jäävät nuolemaan haavojaan.

keskiviikko 9. joulukuuta 2009

Minkälainen olet rakastelijana?

Tässä pieni kevennys vakavien asioiden keskellä.

Suomalaistenkin elämään kuuluu maailman kaunein asia, eli rakastelu. Siksi teenkin pienen kyselyn minkälainen olet rakastajana.

A. Olen suorituskyvyltäni kuin esijännitettyä jousiterästä, joka odottaa toimintaan räjähtämistä. Tyydytän takuuvarmasti kaikki kumppanit ja monta kertaa peräkkäin. Jos rakkauden töistäni kirjoitettaisiin kirja, niin puhelinluettelon paksuinen kirja riittäisi juuri ja juuri esipuheeksi. Kumpanit sanovat, etteivät ole koskaan kokeneet mitään niin ihanaa. Jos heiltä ei ole nautinnosta mennyt taju, niin polvillaan kiitosta sopertavat. En kuitenkaan rehentele kyvyilläni.

B. Rakasteluni on vauhdikasta kuin koskenlasku tyynellä Näsijärvellä. Olen makuukammarissa yhtä jännittävä, kuin veroilmoituksen tyhjäksi jätetty lisätietoja osio.

C. Olen mielestäni, kuin vaihtoehto A:n härkä. Kumppanit ovat kuitenkin toistamieltä ja pitävät vaihtoehto B:tä paremmin kuvaavana. Jostain syystä en retostele kyvyilläni.

D. Olen intellektuelli romantikko ja johdatan älykkäällä puheellani kumppanin hyppäämään kanssani intohimon kielekkeeltä viettien virtaan, joka vastuttamattomasti johdattaa meidät kohti Viagranputousta, josta toisiimme kietoutuen putoamme hekuman tyrskyävään kitaan. Pettymys on suuri fyysisen osion alkaessa. Yritän kuitenkin selitellä ja vedota älyn kaiken ylittävän voimaan, joka meidät vastustamattomasti ajoi yhteen.

E. Panen vastaan. Saunavuorosta johtuen se jää kuitenkin yhteen kertaan viikossa. Portnoin tauti kirjan innoittamana käytän myös raakaa maksaa ja omenaan koverrettua reikää. Vaadin myös kumppaniltani normaalia ja tervettä suhtautumista seksiin.

F. En ole vielä varsinaisesti rakastellut, mutta opetuslehdistä ja videoista olen opiskellut. Tiedän miten oikeasti toimitaan ja kuinka tyylikkäältä näyttää kun kameranpuoleinen käsi laitetaan omalle lanteelle ja toinen käsi tytön/pojan ristiselälle ja painetaan niin perkeleesti.

G. En rakastele. Se on sairasta, likaista ja kuvottavaa. (Oikeasti panisin kuin villikani, mutta en ole löytänyt yhtään kumppania.)En myöskään runkkaa, no en varmasti.

H. Synkkä salaisuus. Minun rakasteluni on oma asiani, enkä kehtaa kertoa siitä edes nimimerkin piilosta. Niin paljon hävettää, ja syystäkin.

I. Muu vaihtoehto. Tuskin muita vaihtoehtoja löytyy mutta tapana on kyselyissä tällainen laittaa.

torstai 19. marraskuuta 2009

Huostaanotettu maanosa

Afrikka, tuo Tarzanista, kuolevista lapsista, hirmuhallitsijoista ja kehitysavusta tunnettu maanosa, on jatkuvan länsimaisen holhouksen alla. Tämä kirjoitus kertoo länsimaiden loputtomasta syyllisyydestä, luonnonvaroiltaan maailman vaurainta maanosaa kohtaan.

Alkujaan afrikan mantere oli omillaan, ja omilla ongelmillaan sekä mahdollisuuksillaan, oleva manner, joka rakensi ja tuhosi itseään ilman ulkoisia vaikutteita. Eli, olot olivat juuri niin kuin afrikkalaiset itse halusivat. Heillä oli vapaus kehittää mannertaan omilla ehdoillaan, omaan haluamaansa suuntaan. Sitten alkoivat länsimaiset vaikutteet tunkeutua mantereelle ja neitseellinen afrikka alkoi saastua länsimaiden vaikutteista. Länsimaat valloittivat alueita ja teki niistä siirtomaitaan, mitä ne riistivät ja hallitsivat väkivallalla. Tämä väkivalta ja riistäminen ei sinänsä ollut uutta. Uutta oli se, että väkivalta ja riistäminen tuli ulkopuolelta ja oli ennen näkemättömän suurta ja järjestäytynyttä. Sitä tehostettiin uusilla aseilla ja uusilla hallintakoneistoilla.

Tunkeutuja oli kuin väkivaltaiset vanhemmat, jotka pahoinpitelivät adoptoitua lastaan. Jossain vaiheessa jossain huomattiin että maanosan pahoinpitely oli törkeää ja pitäisi toimia toisin. Jotkut jossain päättivät, että pahoinpitelyn lopettamiseksi, maanosa pitää ottaa huostaan, jottei tunkeutujat enää pahoinpitelisi sitä. Holhoojiksi määrättiin, yllätys yllätys, sama taho joka oli pahoinpidellyt maanosaa aiemmin. Holhoojat vaihtoivat riiston ja terrorin kehitysavuksi.

Holhoojat alkoivat "hoitamaan" piestyä maanosaa kehitysavulla. Annettiin rauhoittavana lääkkeenä rahaa ja aseita. Eli, tulevan demokratian rakennustarvikkeet. Kehitysavulla rakennettiin uusia diktatuureja ja aseilla taisteltiin niitä vastaan. Maitojauheella helpotettiin holhoojien huonoa omaatuntoa ja lisättiin syntyvyyttä, koska normaalisti vuosia imettäneet naiset, eivät enää imettäneet ja tulivat nopeasti uudestaan raskaaksi. Kehitysavulla "lahjottiin" ihmiset ulkoistamaan vastuunsa omasta selviytymisestään länsimaille.

Afrikkaan vietiin maahan tehtyjä reikiä, jotka aluksi olivat kaivoja, myöhemmin vain mudan ja saastan täyttämiä reikiä. Kehitysavun salakauppaa, millä rahoitettiin vallankaappauksia, loistoautoja ja palatseja, katsottiin sormienvälistä. Sen olemassa olo kiellettiin, vaikka se "hakkasi lapiolla" vasten avustajien kasvoja. Hyvän tahdon sokaisemat länsimaat lisäsivät rahaputkeen painetta, jotta putkenpäästä virtaava rahamäärä olisi suurempi kuin vuotokohdista pursuava rahamäärä. Tuloksena kuitenkin se, että vain vuotokohdat kasvoivat, kasvattaen eriarvoisuutta ja lisäten hirmuhallitsijoiden ja klaanien valtaa.

Avustusjärjestöjen lippaisiin rahaa laittavat ihmiset rauhoittelivat omaatuntoaan muutamalla kolikolla, samalla tarjoten luodin tai kaksi, kivääriin joka varmisti, ettei maanosa vaurastuisi. Nälkäpäivän keräykseen laitetulla lahjoituksella varmistettiin, että väestöräjähdys jatkaa kasvuaan. Ruokaavulla varmistettiin, ettei ole mitään syytä tehdä työtä elääkseen. Juhlapuheilla ja "projekteilla" varmistettiin, että naisten ja lasten kärsimykset lisääntyisivät. Miehet sentään pääsisivät sotimaan, pelaamaan korttia ja norkoilemaan, lasten kerätessä polttopuita ja naisten hakiessa vettä kilometrien päästä.

Tämän kaltainen saattaa olla tulevaisuuden tutkijoiden kuva historian sivuraiteesta, kehitysavusta. Tutkijat ihmettelisivät miksi toimiva yhteiskunta halusi tuhota "kehitysavullaan" maanosan ja tehdä siitä niin väkirikkaan, että ongelmat laajenisivat auttajamaihin. Tutkijat pohtisivat myös sen aikakauden syyllisiä, tietysti päättäjät olisivat tulevaisuuden "nurnbergin" oikeudenkäynnissä, missä kehitysavun hirmutekoja rinnastettaisiin natsien tekoihin, mutta mittakaavaltaan todettaisiin 1000 kertaisiksi. Ajan kansalaisia syytettäisiin järjestelmän tukemisesta ja he puolustautuisivat, kuten saksan kansalaiset aikoinaan, "Emme tienneet mitään pahaa tapahtuvan".

Loppulausuntona todettaisiin länsimaiden riistäneen afrikalta oikeuden, omaan vastuuseen, kehittää mannertaan. Lisäksi mainittaisiin syytetyn syyllistyneen kuolettavaan kansanlisääntymiseen, joka aiheutti satojen miljoonien kuoleman, ilman minkäänlaisia elinmahdollisuuksia.

Mikä on sinun, hyvä lukija, mielipiteesi. Olisiko nälkää näkevien ihmisten määrä pienempi ilman kehitysapua. Oletko mielestäsi saanut vastinetta avustussummalle, oletko mielestäsi oikeasti auttanut. Voitko väittää, ettei sinun avustustasi ole käytetty väärin. Voitko vannoa, ettei verorahoillasi ole ostettu aseita hirmuhallitsijoille. Kysyn vaan. Laita kommenttia perään.