Isänmaa lyö poikiaan

Oletko nähnyt kipua. En tarkoita kipua, jota tapahtuu jollekin, jota pahoinpidellään. Tarkoitan kipua, jota sinä tunnet nähtyäsi jotain kohdeltavan väärin. Minä olen nähnyt, ja niin ovat monet muutkin. Aikoinaan nuoret miehet, sotaveteraanit, puolustivat maatamme vihollista vastaan, he nurkumatta toteuttivat sen mitä heidän perheensä, ystävänsä ja isänmaansa heiltä odottivat. Kipu ja kärsimys oli jokaiselle heistä selviö. He tiesivät rintamalle joutuessaan mitä tuskaa heillä on edessään.

Se kipu mistä minä puhun, on sitä kipua mitä tunnen nähdessäni miten yhteiskunta, siis valitsemamme päättäjäjoukko heitä kohtelee ja on kohdellut. Sotiemme sankarit, miehet ja naiset puolustivat suomea vihollista vastaan, mahdollistivat itsenäisyyden ja maamme rakentamisen siihen tilaan missä me nyt olemme. Päättäjät, meidän valitsemamme, ovat alkaneet luovuttamaan sitä tulosta pois meiltä. Suomalaisilta, joiden vanhemmat tekivät tämän kaiken mahdolliseksi.

Jo kaiken kokemansa kärsimyksen lisäksi he joutuvat kokemaan häpeää, häpeää siitä ettemme ole pystyneet hyvinäkään aikoina säilyttämään sitä, minkä he kovina aikoina pystyivät meille turvaamaan. Siitä häpeästä tunnen suurta kipua.

He taistelivat vihollista vastaan, pitäen sen rajojemme ulkopuolella. Nykyiset päättäjämme taas rakentavat vihollista rajojemme sisäpuolelle, palapelin tavoin. He ottavat palasia afrikasta, he ottavat palasia muslimikulttureista, palasia piittaamattomuudesta, palasia petturuudesta ja kaikesta muusta kuin isänmaallisuudesta. Palapeli rakentuu pikkuhiljaa isänmaamme tappioksi, muodostaen vihollisen maamme sisälle.

Jos katsot tarkasti suomen kartalle muodostuvaa palapeliä, näet siihen muodostuvan pala palalta puuvillapaalin (sallikaa vertauskuva), kovalla työllä kerätyn puuvillapaalin. Puuvillapaalin, jonka suomalaisten kyyneleet pikkuhiljaa kastelevat märäksi. Puuvillapaalin joka kastui tyhmän merikapteenin seilatessa luukut auki sateessa, tietäen että paali kostuessaan syttyy itsestään ja tuhoutuu, sytyttäen koko laivan ja lopuksi upottaen sen.

Miksi kapteeni toimii näin, vaikka tietää tulevan. Kapteeni ei välitä, kapteeni ei piittaa, kapteenilla on liian hyvä olla huolehtiakseen laivasta. Suuri usko tai tietämättömyys siitä ettei mitään pahaa tule tapahtumaan laivalle, johdattaa kapteenin päätöksiä.

Näin yhteiskuntaamme, isänmaatamme johdetaan. Ulkoiset vaikutteet ovat voimakkaasti läsnä ja niitä suositaan päättäjiemme taholta. He ovat päättäneet, että on aika, Isänmaan lyödä poikiaan. Päättäneet sen, että me emme tarvitse sitä, mitä meillä on, niin paljon kuin tarvitsevat he, jotka tulevat sitä meiltä ottamaan.