Oli syksy ja myrskyinen yö

Opiskelija neitosen ilta oli mennyt mukavasti, tanssia, pikkuisen juomaa ja hyvää seuraa. Kävellessään kotia kohden hän ajatteli sitä mukavaa poikaa, minkä kanssa oli pitkään jutellut illan aikana. Lämmin tunne valtasi mielen kun hän kosketti taskussaan pojan antamaa käyntikorttia. Olisi ihanaa tavata hänet uudestaan pian. Kaisaniemen puisto näyttäytyi kauneimmillaan tähtikirkkaana yönä, haaveilevan tytön astellessa ajatuksissaan läpi hiljentyneen kaupungin.

Haaveilu keskeytyi lujaan otteeseen käsivarresta, pian toinenkin käsipari otti kiinni tukasta repäisten. Pian mustia käsipareja oli enemänkin hennon tytön vartalolla, raahaten häntä kohti pusikkoa, joka tarjoaisi näkösuojaa, niille jotka näkösuojaa tarvitsevat.

Kömpelöt englannin kieliset komennot, avustavat lyönnit ja ruumiin osien voimakas vääntö sai tytön vartalon pusikossa hyökkääjien haluamaan asentoon. Tyttö oli pakotettu kumartumaan eteenpäin ja voimakkaat kädet avasivat housuja vetäen ne alas. Sormet tunkeutuivat väkivaltaisesti hänen sisäänsä. Kyynelten sumentaneet silmät näkivät mustan sukupuolielimen aivan kasvojen lähellä. Tukasta repien tyttö vaadittiin ottamaan se suuhun samalla kuin toinen tunkeutui takaa päin hänen sisäänsä.

Hyökkääjät tunsivat elävänsä, tunsivat miehuutensa, kuten heidän esiisänsä olivat tunteneet vuosituhansien ajan. Jos hyökkääjillä kiiman hetkellä olisi tullut kiitollisuus mieleen, olisivat he tunteneet kiitollisuutta Astrid Thorsia kohtaan, kiitollisuutta pohjoista kansaa kohtaan, joka mahdollistaa tämän ikiaikaisen tavan nauttia, ja vielä hyvällä rahalla jota heille vastikkeettomasti annetaan.

Tytön haaveet pirskottiin jokaisella väkivaltaisella työnnöllä aina vaan pienempiin palasiin. Se kipu, se veri, ne olivat pienimmät huolet. Avuttomuus, jota tyttö tunsi oli musertava. Kukaan ei auttaisi, kuitenkin tämä valtion taholta sallittiin. Tunteettomat tummat kasvot, väkivaltaiset kädet ja sykkivät elimet hänen sisällään oli nykyhetkeä, missä tytöltä oli riistetty kaikki ihmisarvo. Hän oli vain se yksittäistapaus, pieni lieveilmiö maahanmuuttajien kotoutumisessa. Esittäisikö Astrid pahoittelut tapahtuneesta, ei, hän vaatisi lisää rahaa näiden hyökkääjien kotouttamiseen.

Uutta elämää tuovien siittiöiden tahriessa hänen sielunsa, sisimpänsä, hän ei ajatellut vielä hetki sitten mieltä lämmittävää käyntikorttia, vaan kuolemaa. Kuolemaa siksi että se ei voisi olla pahempaa kuin nykyhetki. Kuolema oli lähempänä kuin elämä. Se oli yhden sydämmenlyönnin päässä. Hyökkääjille kuitenkin riitti laukeaminen ja nöyryyttäminen. Kuolema siirtyi taas kauemmaksi, kun kovan, tainnuttavan lyönnin jälkeen joukkio lähti juosten pois. Maassa maatessaan tajuton tyttö olisi satelliitista katsottuna näyttänyt maassa makaavalta raiskauksen uhrilta. Sitä hän varmaankin oli pienessä mittakaavassa, mutta hän oli oikeasti vain maahanmuuttopolitiikan pieni sivuraide, joka ei saa herättää keskustelua maahanmuuttajien käyttäytymisestä. Hän oli kulttuuriero. Hän oli yllätysrakastelun osapuoli. Mitäs läksi.

Voitko sinä vaikuttaa asiaan, tai ylipäätänsä haluatko. Jos haluat, niin äänestä. Äänestä sellaista ehdokasta ja puoluetta, joka haluaa varmistaa ettei tätä koskaan enää tapahtuisi. Jos kyseessä olisi tyttäresi, kuten voi joskus ollakin. Olisitko silloin halukkaampi äänestämään, vai riittääkö nykyhetki viemään sinut äänestyskoppiin piirtämään äänestysnumeron muodossa ison "EI ENÄÄ".