Demokratia on yleensä hyvä asia, mutta joskus se on sietämättömän tuskallista ja tuomittavaa. Vaaleissa demokratia on hieno asia ja silloin edes pyritään jäljittelemään demokratiaa. Useimmiten kuitenkin, tarkoitukseen sopivalla vaalitavalla pyritään estämään äänestäjien varsinainen tahto. Kansanäänestystä jopa kaihdetaan, koska silloin kansantahto tulee esille ja se saattaa "arvaamattomasti" olla erillainen, kuin "demokratian vaalijoiden" tahto.
Kuitenkin maissa, missä demokratiaa ei koskaan ole ollut, asuu paljon ihmisiä, jotka haluavat tulla tänne suomeen toteuttamaan pienimuotoista demokratiaa. Useimmiten nämä pienimuotoisen demokratian vaalijat ovat miespuolisia ja täysin kykenemättömiä perinteiseen demokratiaan.
Demokratiahan on vähemmistön taipumista enemmistön tahtoon. Jos enemmistö päättää, otat vaikka peräruiskeen vapaaehtoisella pakolla. Onneksi suomessa ei kuitenkaan demokratiaa toteuteta tällä tasolla, ....yleensä?
Päättäjämme ovat kuitenkin halunneet tuoda maahamme pienimuotoisen demokratian edustajia, jotka toteuttavat pienemmissä ryhmissä em. kaltaista demokratiaa.
Demokratiassa tehdään joskus enemmistön päätöksellä päätöksiä, jotka saattavat kirpaista vähemmistöön joutunutta, niin toimitaan tuontitavarana tuotujen pienimuotoisen demokratian kannatajienkin parissa.
Ryhmä pienimuotoisen demokratian kannattajia päättää yhteisestä halustaan rakastella. Useimmiten em. ryhmän jäsenet eivät, varsinkaan suomeen päästyään, enää halua rakastella keskenään, vaan rakkauden kohteeksi valitaan joku toinen ihminen, useimmiten nainen. Enemmistön päätös on kuin veronmaksu, se hyväksytään yleisesti, mutta pieni vähemmistö pitää sitä kohtuuttomana, jopa vääränä. Rakastelun kohteeksi joutunut ihminen, useimmiten nainen on em. ryhmän demokraattisella päätöksellä joutunut verolle"pantavaksi".
Vähemmistöön joutunut henkilö tuntee kärsivänsä tästä päätöksestä, mutta demokraattinen painostus pakottaa hänet demokraattiseen genitaalijumppaan, jota toisellakin nimellä kutsutaan.
Koska päätös ja toteutus on tehty pienimuotoisella demokratialla, ei suomen oikeuslaitoskaan sitä kovalla kädellä tuomitse, ja jos tuomitseekin, niin eräät intressiryhmät nousevat takajaloilleen, yrittäen keksiä lieventäviä asianhaaroja ja puolustuksia pienimuotoisen demokratian edustajille. Vähemmistöön joutunut "kohderakasteltu" pyritään syyllistämään ja häntä puolustavat leimataan kulttuureja ymmärtämättömiksi sekä hyvin suvaitsemattomiksi. Jopa "peräkammarinpoika" leimakirvestä käytetään häikäilemättömästi arvostelijoita kohtaan.
Varomaton arvostelu saattaa johtaa, jopa oikeuslaitoksen valjastamiseen, pienimuotoisen demokratian edustajien puolustamiseen. Vähemmistöön ja tulevaan vähemmistöön kuuluvat jäävät nuolemaan haavojaan.
perjantai 11. joulukuuta 2009
keskiviikko 9. joulukuuta 2009
Minkälainen olet rakastelijana?
Tässä pieni kevennys vakavien asioiden keskellä.
Suomalaistenkin elämään kuuluu maailman kaunein asia, eli rakastelu. Siksi teenkin pienen kyselyn minkälainen olet rakastajana.
A. Olen suorituskyvyltäni kuin esijännitettyä jousiterästä, joka odottaa toimintaan räjähtämistä. Tyydytän takuuvarmasti kaikki kumppanit ja monta kertaa peräkkäin. Jos rakkauden töistäni kirjoitettaisiin kirja, niin puhelinluettelon paksuinen kirja riittäisi juuri ja juuri esipuheeksi. Kumpanit sanovat, etteivät ole koskaan kokeneet mitään niin ihanaa. Jos heiltä ei ole nautinnosta mennyt taju, niin polvillaan kiitosta sopertavat. En kuitenkaan rehentele kyvyilläni.
B. Rakasteluni on vauhdikasta kuin koskenlasku tyynellä Näsijärvellä. Olen makuukammarissa yhtä jännittävä, kuin veroilmoituksen tyhjäksi jätetty lisätietoja osio.
C. Olen mielestäni, kuin vaihtoehto A:n härkä. Kumppanit ovat kuitenkin toistamieltä ja pitävät vaihtoehto B:tä paremmin kuvaavana. Jostain syystä en retostele kyvyilläni.
D. Olen intellektuelli romantikko ja johdatan älykkäällä puheellani kumppanin hyppäämään kanssani intohimon kielekkeeltä viettien virtaan, joka vastuttamattomasti johdattaa meidät kohti Viagranputousta, josta toisiimme kietoutuen putoamme hekuman tyrskyävään kitaan. Pettymys on suuri fyysisen osion alkaessa. Yritän kuitenkin selitellä ja vedota älyn kaiken ylittävän voimaan, joka meidät vastustamattomasti ajoi yhteen.
E. Panen vastaan. Saunavuorosta johtuen se jää kuitenkin yhteen kertaan viikossa. Portnoin tauti kirjan innoittamana käytän myös raakaa maksaa ja omenaan koverrettua reikää. Vaadin myös kumppaniltani normaalia ja tervettä suhtautumista seksiin.
F. En ole vielä varsinaisesti rakastellut, mutta opetuslehdistä ja videoista olen opiskellut. Tiedän miten oikeasti toimitaan ja kuinka tyylikkäältä näyttää kun kameranpuoleinen käsi laitetaan omalle lanteelle ja toinen käsi tytön/pojan ristiselälle ja painetaan niin perkeleesti.
G. En rakastele. Se on sairasta, likaista ja kuvottavaa. (Oikeasti panisin kuin villikani, mutta en ole löytänyt yhtään kumppania.)En myöskään runkkaa, no en varmasti.
H. Synkkä salaisuus. Minun rakasteluni on oma asiani, enkä kehtaa kertoa siitä edes nimimerkin piilosta. Niin paljon hävettää, ja syystäkin.
I. Muu vaihtoehto. Tuskin muita vaihtoehtoja löytyy mutta tapana on kyselyissä tällainen laittaa.
Suomalaistenkin elämään kuuluu maailman kaunein asia, eli rakastelu. Siksi teenkin pienen kyselyn minkälainen olet rakastajana.
A. Olen suorituskyvyltäni kuin esijännitettyä jousiterästä, joka odottaa toimintaan räjähtämistä. Tyydytän takuuvarmasti kaikki kumppanit ja monta kertaa peräkkäin. Jos rakkauden töistäni kirjoitettaisiin kirja, niin puhelinluettelon paksuinen kirja riittäisi juuri ja juuri esipuheeksi. Kumpanit sanovat, etteivät ole koskaan kokeneet mitään niin ihanaa. Jos heiltä ei ole nautinnosta mennyt taju, niin polvillaan kiitosta sopertavat. En kuitenkaan rehentele kyvyilläni.
B. Rakasteluni on vauhdikasta kuin koskenlasku tyynellä Näsijärvellä. Olen makuukammarissa yhtä jännittävä, kuin veroilmoituksen tyhjäksi jätetty lisätietoja osio.
C. Olen mielestäni, kuin vaihtoehto A:n härkä. Kumppanit ovat kuitenkin toistamieltä ja pitävät vaihtoehto B:tä paremmin kuvaavana. Jostain syystä en retostele kyvyilläni.
D. Olen intellektuelli romantikko ja johdatan älykkäällä puheellani kumppanin hyppäämään kanssani intohimon kielekkeeltä viettien virtaan, joka vastuttamattomasti johdattaa meidät kohti Viagranputousta, josta toisiimme kietoutuen putoamme hekuman tyrskyävään kitaan. Pettymys on suuri fyysisen osion alkaessa. Yritän kuitenkin selitellä ja vedota älyn kaiken ylittävän voimaan, joka meidät vastustamattomasti ajoi yhteen.
E. Panen vastaan. Saunavuorosta johtuen se jää kuitenkin yhteen kertaan viikossa. Portnoin tauti kirjan innoittamana käytän myös raakaa maksaa ja omenaan koverrettua reikää. Vaadin myös kumppaniltani normaalia ja tervettä suhtautumista seksiin.
F. En ole vielä varsinaisesti rakastellut, mutta opetuslehdistä ja videoista olen opiskellut. Tiedän miten oikeasti toimitaan ja kuinka tyylikkäältä näyttää kun kameranpuoleinen käsi laitetaan omalle lanteelle ja toinen käsi tytön/pojan ristiselälle ja painetaan niin perkeleesti.
G. En rakastele. Se on sairasta, likaista ja kuvottavaa. (Oikeasti panisin kuin villikani, mutta en ole löytänyt yhtään kumppania.)En myöskään runkkaa, no en varmasti.
H. Synkkä salaisuus. Minun rakasteluni on oma asiani, enkä kehtaa kertoa siitä edes nimimerkin piilosta. Niin paljon hävettää, ja syystäkin.
I. Muu vaihtoehto. Tuskin muita vaihtoehtoja löytyy mutta tapana on kyselyissä tällainen laittaa.
torstai 19. marraskuuta 2009
Huostaanotettu maanosa
Afrikka, tuo Tarzanista, kuolevista lapsista, hirmuhallitsijoista ja kehitysavusta tunnettu maanosa, on jatkuvan länsimaisen holhouksen alla. Tämä kirjoitus kertoo länsimaiden loputtomasta syyllisyydestä, luonnonvaroiltaan maailman vaurainta maanosaa kohtaan.
Alkujaan afrikan mantere oli omillaan, ja omilla ongelmillaan sekä mahdollisuuksillaan, oleva manner, joka rakensi ja tuhosi itseään ilman ulkoisia vaikutteita. Eli, olot olivat juuri niin kuin afrikkalaiset itse halusivat. Heillä oli vapaus kehittää mannertaan omilla ehdoillaan, omaan haluamaansa suuntaan. Sitten alkoivat länsimaiset vaikutteet tunkeutua mantereelle ja neitseellinen afrikka alkoi saastua länsimaiden vaikutteista. Länsimaat valloittivat alueita ja teki niistä siirtomaitaan, mitä ne riistivät ja hallitsivat väkivallalla. Tämä väkivalta ja riistäminen ei sinänsä ollut uutta. Uutta oli se, että väkivalta ja riistäminen tuli ulkopuolelta ja oli ennen näkemättömän suurta ja järjestäytynyttä. Sitä tehostettiin uusilla aseilla ja uusilla hallintakoneistoilla.
Tunkeutuja oli kuin väkivaltaiset vanhemmat, jotka pahoinpitelivät adoptoitua lastaan. Jossain vaiheessa jossain huomattiin että maanosan pahoinpitely oli törkeää ja pitäisi toimia toisin. Jotkut jossain päättivät, että pahoinpitelyn lopettamiseksi, maanosa pitää ottaa huostaan, jottei tunkeutujat enää pahoinpitelisi sitä. Holhoojiksi määrättiin, yllätys yllätys, sama taho joka oli pahoinpidellyt maanosaa aiemmin. Holhoojat vaihtoivat riiston ja terrorin kehitysavuksi.
Holhoojat alkoivat "hoitamaan" piestyä maanosaa kehitysavulla. Annettiin rauhoittavana lääkkeenä rahaa ja aseita. Eli, tulevan demokratian rakennustarvikkeet. Kehitysavulla rakennettiin uusia diktatuureja ja aseilla taisteltiin niitä vastaan. Maitojauheella helpotettiin holhoojien huonoa omaatuntoa ja lisättiin syntyvyyttä, koska normaalisti vuosia imettäneet naiset, eivät enää imettäneet ja tulivat nopeasti uudestaan raskaaksi. Kehitysavulla "lahjottiin" ihmiset ulkoistamaan vastuunsa omasta selviytymisestään länsimaille.
Afrikkaan vietiin maahan tehtyjä reikiä, jotka aluksi olivat kaivoja, myöhemmin vain mudan ja saastan täyttämiä reikiä. Kehitysavun salakauppaa, millä rahoitettiin vallankaappauksia, loistoautoja ja palatseja, katsottiin sormienvälistä. Sen olemassa olo kiellettiin, vaikka se "hakkasi lapiolla" vasten avustajien kasvoja. Hyvän tahdon sokaisemat länsimaat lisäsivät rahaputkeen painetta, jotta putkenpäästä virtaava rahamäärä olisi suurempi kuin vuotokohdista pursuava rahamäärä. Tuloksena kuitenkin se, että vain vuotokohdat kasvoivat, kasvattaen eriarvoisuutta ja lisäten hirmuhallitsijoiden ja klaanien valtaa.
Avustusjärjestöjen lippaisiin rahaa laittavat ihmiset rauhoittelivat omaatuntoaan muutamalla kolikolla, samalla tarjoten luodin tai kaksi, kivääriin joka varmisti, ettei maanosa vaurastuisi. Nälkäpäivän keräykseen laitetulla lahjoituksella varmistettiin, että väestöräjähdys jatkaa kasvuaan. Ruokaavulla varmistettiin, ettei ole mitään syytä tehdä työtä elääkseen. Juhlapuheilla ja "projekteilla" varmistettiin, että naisten ja lasten kärsimykset lisääntyisivät. Miehet sentään pääsisivät sotimaan, pelaamaan korttia ja norkoilemaan, lasten kerätessä polttopuita ja naisten hakiessa vettä kilometrien päästä.
Tämän kaltainen saattaa olla tulevaisuuden tutkijoiden kuva historian sivuraiteesta, kehitysavusta. Tutkijat ihmettelisivät miksi toimiva yhteiskunta halusi tuhota "kehitysavullaan" maanosan ja tehdä siitä niin väkirikkaan, että ongelmat laajenisivat auttajamaihin. Tutkijat pohtisivat myös sen aikakauden syyllisiä, tietysti päättäjät olisivat tulevaisuuden "nurnbergin" oikeudenkäynnissä, missä kehitysavun hirmutekoja rinnastettaisiin natsien tekoihin, mutta mittakaavaltaan todettaisiin 1000 kertaisiksi. Ajan kansalaisia syytettäisiin järjestelmän tukemisesta ja he puolustautuisivat, kuten saksan kansalaiset aikoinaan, "Emme tienneet mitään pahaa tapahtuvan".
Loppulausuntona todettaisiin länsimaiden riistäneen afrikalta oikeuden, omaan vastuuseen, kehittää mannertaan. Lisäksi mainittaisiin syytetyn syyllistyneen kuolettavaan kansanlisääntymiseen, joka aiheutti satojen miljoonien kuoleman, ilman minkäänlaisia elinmahdollisuuksia.
Mikä on sinun, hyvä lukija, mielipiteesi. Olisiko nälkää näkevien ihmisten määrä pienempi ilman kehitysapua. Oletko mielestäsi saanut vastinetta avustussummalle, oletko mielestäsi oikeasti auttanut. Voitko väittää, ettei sinun avustustasi ole käytetty väärin. Voitko vannoa, ettei verorahoillasi ole ostettu aseita hirmuhallitsijoille. Kysyn vaan. Laita kommenttia perään.
Alkujaan afrikan mantere oli omillaan, ja omilla ongelmillaan sekä mahdollisuuksillaan, oleva manner, joka rakensi ja tuhosi itseään ilman ulkoisia vaikutteita. Eli, olot olivat juuri niin kuin afrikkalaiset itse halusivat. Heillä oli vapaus kehittää mannertaan omilla ehdoillaan, omaan haluamaansa suuntaan. Sitten alkoivat länsimaiset vaikutteet tunkeutua mantereelle ja neitseellinen afrikka alkoi saastua länsimaiden vaikutteista. Länsimaat valloittivat alueita ja teki niistä siirtomaitaan, mitä ne riistivät ja hallitsivat väkivallalla. Tämä väkivalta ja riistäminen ei sinänsä ollut uutta. Uutta oli se, että väkivalta ja riistäminen tuli ulkopuolelta ja oli ennen näkemättömän suurta ja järjestäytynyttä. Sitä tehostettiin uusilla aseilla ja uusilla hallintakoneistoilla.
Tunkeutuja oli kuin väkivaltaiset vanhemmat, jotka pahoinpitelivät adoptoitua lastaan. Jossain vaiheessa jossain huomattiin että maanosan pahoinpitely oli törkeää ja pitäisi toimia toisin. Jotkut jossain päättivät, että pahoinpitelyn lopettamiseksi, maanosa pitää ottaa huostaan, jottei tunkeutujat enää pahoinpitelisi sitä. Holhoojiksi määrättiin, yllätys yllätys, sama taho joka oli pahoinpidellyt maanosaa aiemmin. Holhoojat vaihtoivat riiston ja terrorin kehitysavuksi.
Holhoojat alkoivat "hoitamaan" piestyä maanosaa kehitysavulla. Annettiin rauhoittavana lääkkeenä rahaa ja aseita. Eli, tulevan demokratian rakennustarvikkeet. Kehitysavulla rakennettiin uusia diktatuureja ja aseilla taisteltiin niitä vastaan. Maitojauheella helpotettiin holhoojien huonoa omaatuntoa ja lisättiin syntyvyyttä, koska normaalisti vuosia imettäneet naiset, eivät enää imettäneet ja tulivat nopeasti uudestaan raskaaksi. Kehitysavulla "lahjottiin" ihmiset ulkoistamaan vastuunsa omasta selviytymisestään länsimaille.
Afrikkaan vietiin maahan tehtyjä reikiä, jotka aluksi olivat kaivoja, myöhemmin vain mudan ja saastan täyttämiä reikiä. Kehitysavun salakauppaa, millä rahoitettiin vallankaappauksia, loistoautoja ja palatseja, katsottiin sormienvälistä. Sen olemassa olo kiellettiin, vaikka se "hakkasi lapiolla" vasten avustajien kasvoja. Hyvän tahdon sokaisemat länsimaat lisäsivät rahaputkeen painetta, jotta putkenpäästä virtaava rahamäärä olisi suurempi kuin vuotokohdista pursuava rahamäärä. Tuloksena kuitenkin se, että vain vuotokohdat kasvoivat, kasvattaen eriarvoisuutta ja lisäten hirmuhallitsijoiden ja klaanien valtaa.
Avustusjärjestöjen lippaisiin rahaa laittavat ihmiset rauhoittelivat omaatuntoaan muutamalla kolikolla, samalla tarjoten luodin tai kaksi, kivääriin joka varmisti, ettei maanosa vaurastuisi. Nälkäpäivän keräykseen laitetulla lahjoituksella varmistettiin, että väestöräjähdys jatkaa kasvuaan. Ruokaavulla varmistettiin, ettei ole mitään syytä tehdä työtä elääkseen. Juhlapuheilla ja "projekteilla" varmistettiin, että naisten ja lasten kärsimykset lisääntyisivät. Miehet sentään pääsisivät sotimaan, pelaamaan korttia ja norkoilemaan, lasten kerätessä polttopuita ja naisten hakiessa vettä kilometrien päästä.
Tämän kaltainen saattaa olla tulevaisuuden tutkijoiden kuva historian sivuraiteesta, kehitysavusta. Tutkijat ihmettelisivät miksi toimiva yhteiskunta halusi tuhota "kehitysavullaan" maanosan ja tehdä siitä niin väkirikkaan, että ongelmat laajenisivat auttajamaihin. Tutkijat pohtisivat myös sen aikakauden syyllisiä, tietysti päättäjät olisivat tulevaisuuden "nurnbergin" oikeudenkäynnissä, missä kehitysavun hirmutekoja rinnastettaisiin natsien tekoihin, mutta mittakaavaltaan todettaisiin 1000 kertaisiksi. Ajan kansalaisia syytettäisiin järjestelmän tukemisesta ja he puolustautuisivat, kuten saksan kansalaiset aikoinaan, "Emme tienneet mitään pahaa tapahtuvan".
Loppulausuntona todettaisiin länsimaiden riistäneen afrikalta oikeuden, omaan vastuuseen, kehittää mannertaan. Lisäksi mainittaisiin syytetyn syyllistyneen kuolettavaan kansanlisääntymiseen, joka aiheutti satojen miljoonien kuoleman, ilman minkäänlaisia elinmahdollisuuksia.
Mikä on sinun, hyvä lukija, mielipiteesi. Olisiko nälkää näkevien ihmisten määrä pienempi ilman kehitysapua. Oletko mielestäsi saanut vastinetta avustussummalle, oletko mielestäsi oikeasti auttanut. Voitko väittää, ettei sinun avustustasi ole käytetty väärin. Voitko vannoa, ettei verorahoillasi ole ostettu aseita hirmuhallitsijoille. Kysyn vaan. Laita kommenttia perään.
sunnuntai 19. lokakuuta 2008
Oli syksy ja myrskyinen yö
Opiskelija neitosen ilta oli mennyt mukavasti, tanssia, pikkuisen juomaa ja hyvää seuraa. Kävellessään kotia kohden hän ajatteli sitä mukavaa poikaa, minkä kanssa oli pitkään jutellut illan aikana. Lämmin tunne valtasi mielen kun hän kosketti taskussaan pojan antamaa käyntikorttia. Olisi ihanaa tavata hänet uudestaan pian. Kaisaniemen puisto näyttäytyi kauneimmillaan tähtikirkkaana yönä, haaveilevan tytön astellessa ajatuksissaan läpi hiljentyneen kaupungin.
Haaveilu keskeytyi lujaan otteeseen käsivarresta, pian toinenkin käsipari otti kiinni tukasta repäisten. Pian mustia käsipareja oli enemänkin hennon tytön vartalolla, raahaten häntä kohti pusikkoa, joka tarjoaisi näkösuojaa, niille jotka näkösuojaa tarvitsevat.
Kömpelöt englannin kieliset komennot, avustavat lyönnit ja ruumiin osien voimakas vääntö sai tytön vartalon pusikossa hyökkääjien haluamaan asentoon. Tyttö oli pakotettu kumartumaan eteenpäin ja voimakkaat kädet avasivat housuja vetäen ne alas. Sormet tunkeutuivat väkivaltaisesti hänen sisäänsä. Kyynelten sumentaneet silmät näkivät mustan sukupuolielimen aivan kasvojen lähellä. Tukasta repien tyttö vaadittiin ottamaan se suuhun samalla kuin toinen tunkeutui takaa päin hänen sisäänsä.
Hyökkääjät tunsivat elävänsä, tunsivat miehuutensa, kuten heidän esiisänsä olivat tunteneet vuosituhansien ajan. Jos hyökkääjillä kiiman hetkellä olisi tullut kiitollisuus mieleen, olisivat he tunteneet kiitollisuutta Astrid Thorsia kohtaan, kiitollisuutta pohjoista kansaa kohtaan, joka mahdollistaa tämän ikiaikaisen tavan nauttia, ja vielä hyvällä rahalla jota heille vastikkeettomasti annetaan.
Tytön haaveet pirskottiin jokaisella väkivaltaisella työnnöllä aina vaan pienempiin palasiin. Se kipu, se veri, ne olivat pienimmät huolet. Avuttomuus, jota tyttö tunsi oli musertava. Kukaan ei auttaisi, kuitenkin tämä valtion taholta sallittiin. Tunteettomat tummat kasvot, väkivaltaiset kädet ja sykkivät elimet hänen sisällään oli nykyhetkeä, missä tytöltä oli riistetty kaikki ihmisarvo. Hän oli vain se yksittäistapaus, pieni lieveilmiö maahanmuuttajien kotoutumisessa. Esittäisikö Astrid pahoittelut tapahtuneesta, ei, hän vaatisi lisää rahaa näiden hyökkääjien kotouttamiseen.
Uutta elämää tuovien siittiöiden tahriessa hänen sielunsa, sisimpänsä, hän ei ajatellut vielä hetki sitten mieltä lämmittävää käyntikorttia, vaan kuolemaa. Kuolemaa siksi että se ei voisi olla pahempaa kuin nykyhetki. Kuolema oli lähempänä kuin elämä. Se oli yhden sydämmenlyönnin päässä. Hyökkääjille kuitenkin riitti laukeaminen ja nöyryyttäminen. Kuolema siirtyi taas kauemmaksi, kun kovan, tainnuttavan lyönnin jälkeen joukkio lähti juosten pois. Maassa maatessaan tajuton tyttö olisi satelliitista katsottuna näyttänyt maassa makaavalta raiskauksen uhrilta. Sitä hän varmaankin oli pienessä mittakaavassa, mutta hän oli oikeasti vain maahanmuuttopolitiikan pieni sivuraide, joka ei saa herättää keskustelua maahanmuuttajien käyttäytymisestä. Hän oli kulttuuriero. Hän oli yllätysrakastelun osapuoli. Mitäs läksi.
Voitko sinä vaikuttaa asiaan, tai ylipäätänsä haluatko. Jos haluat, niin äänestä. Äänestä sellaista ehdokasta ja puoluetta, joka haluaa varmistaa ettei tätä koskaan enää tapahtuisi. Jos kyseessä olisi tyttäresi, kuten voi joskus ollakin. Olisitko silloin halukkaampi äänestämään, vai riittääkö nykyhetki viemään sinut äänestyskoppiin piirtämään äänestysnumeron muodossa ison "EI ENÄÄ".
Haaveilu keskeytyi lujaan otteeseen käsivarresta, pian toinenkin käsipari otti kiinni tukasta repäisten. Pian mustia käsipareja oli enemänkin hennon tytön vartalolla, raahaten häntä kohti pusikkoa, joka tarjoaisi näkösuojaa, niille jotka näkösuojaa tarvitsevat.
Kömpelöt englannin kieliset komennot, avustavat lyönnit ja ruumiin osien voimakas vääntö sai tytön vartalon pusikossa hyökkääjien haluamaan asentoon. Tyttö oli pakotettu kumartumaan eteenpäin ja voimakkaat kädet avasivat housuja vetäen ne alas. Sormet tunkeutuivat väkivaltaisesti hänen sisäänsä. Kyynelten sumentaneet silmät näkivät mustan sukupuolielimen aivan kasvojen lähellä. Tukasta repien tyttö vaadittiin ottamaan se suuhun samalla kuin toinen tunkeutui takaa päin hänen sisäänsä.
Hyökkääjät tunsivat elävänsä, tunsivat miehuutensa, kuten heidän esiisänsä olivat tunteneet vuosituhansien ajan. Jos hyökkääjillä kiiman hetkellä olisi tullut kiitollisuus mieleen, olisivat he tunteneet kiitollisuutta Astrid Thorsia kohtaan, kiitollisuutta pohjoista kansaa kohtaan, joka mahdollistaa tämän ikiaikaisen tavan nauttia, ja vielä hyvällä rahalla jota heille vastikkeettomasti annetaan.
Tytön haaveet pirskottiin jokaisella väkivaltaisella työnnöllä aina vaan pienempiin palasiin. Se kipu, se veri, ne olivat pienimmät huolet. Avuttomuus, jota tyttö tunsi oli musertava. Kukaan ei auttaisi, kuitenkin tämä valtion taholta sallittiin. Tunteettomat tummat kasvot, väkivaltaiset kädet ja sykkivät elimet hänen sisällään oli nykyhetkeä, missä tytöltä oli riistetty kaikki ihmisarvo. Hän oli vain se yksittäistapaus, pieni lieveilmiö maahanmuuttajien kotoutumisessa. Esittäisikö Astrid pahoittelut tapahtuneesta, ei, hän vaatisi lisää rahaa näiden hyökkääjien kotouttamiseen.
Uutta elämää tuovien siittiöiden tahriessa hänen sielunsa, sisimpänsä, hän ei ajatellut vielä hetki sitten mieltä lämmittävää käyntikorttia, vaan kuolemaa. Kuolemaa siksi että se ei voisi olla pahempaa kuin nykyhetki. Kuolema oli lähempänä kuin elämä. Se oli yhden sydämmenlyönnin päässä. Hyökkääjille kuitenkin riitti laukeaminen ja nöyryyttäminen. Kuolema siirtyi taas kauemmaksi, kun kovan, tainnuttavan lyönnin jälkeen joukkio lähti juosten pois. Maassa maatessaan tajuton tyttö olisi satelliitista katsottuna näyttänyt maassa makaavalta raiskauksen uhrilta. Sitä hän varmaankin oli pienessä mittakaavassa, mutta hän oli oikeasti vain maahanmuuttopolitiikan pieni sivuraide, joka ei saa herättää keskustelua maahanmuuttajien käyttäytymisestä. Hän oli kulttuuriero. Hän oli yllätysrakastelun osapuoli. Mitäs läksi.
Voitko sinä vaikuttaa asiaan, tai ylipäätänsä haluatko. Jos haluat, niin äänestä. Äänestä sellaista ehdokasta ja puoluetta, joka haluaa varmistaa ettei tätä koskaan enää tapahtuisi. Jos kyseessä olisi tyttäresi, kuten voi joskus ollakin. Olisitko silloin halukkaampi äänestämään, vai riittääkö nykyhetki viemään sinut äänestyskoppiin piirtämään äänestysnumeron muodossa ison "EI ENÄÄ".
torstai 7. elokuuta 2008
Ryhdy Sukariksi
Oletko ajatellut ryhtyä tukemaan politiikkaa rahallisesti. Minä olen. Olen koko ikäni ollut Kokoomuksen miehiä ja jatkossakin ääneni menee tälle hienolle ja isänmaalliselle puolueelle. Puolueen päälinjat ovat yhteneväisiä omieni kanssa, mutta joiltakin osin haluaisin kärkevämpää kannanottoa.
Hyvänä esimerkkinä on kritiikitön maahanmuutto, johon puolue ei juurikaan ota kantaa, vaan noudattelee muiden isojen puolueiden kaltaista konsensusta, eikä uskalla edes sanoa ääneen lausetta "maahanmuuttajien tekemät rikokset". Lisäksi monet, kulttuurien kohtaamisesta aiheutuvat ongelmat lakaistaan täysin maton alle. Esimerkkejä olisi toki lisääkin, mutta palataan varsinaiseen aiheeseen. Politiikan rahalliseen tukemiseen.
Minä aion tukea rahallisesti puoluetta ja ehdokasta kotikonnuillani, joka tuo em. ongelmia voimakkaasti esille puheenvuoroissaan. Olen jo puolueen ja henkilön valinnut. Ääneni menee kuitenkin kokoomukselle. En pidä puoluetta suurena uhkana kokoomukselle, sitä vastoin kritiikitöntä maahanmuuttoa pidän suurena uhkana kaikille puolueille ja suomenkansalle. Pidän tukeani saavaa, kokoomuslaisten julkituomattomien ajatuksien, esilletuojana.
Kokoomuksen rahatilanne on hyvä laajan verkoston ansiosta, mutta pienemmän isänmaallisen puolueen rahavarat, saatikka ehdokkaiden, ovat kortilla. Siksi tulen tukemaan ja myös etsimään muita tukijoita. Haluan että tämän kaltaiset henkilöt saavat enemmän ääniä ja vaikutusvaltaa, niin kotikaupunkien valtuustoissa, kuin eduskunnassakin. Se on koko kansan etu.
Sinäkin voit ystäviesi kanssa toimia samoin. Voitte valita puolueenne ja ehdokkaanne vapaasti, tukea niitä, jotta Teille tärkeät asiat, joita omapuolueenne ei aja, saisi riittävästi kannatusta.
Näin olet vaikuttamassa kahdella rintamalla, asioissa mitkä ovat mielestäsi tärkeitä. Takaamalla arvojesi edunvalvonnan laajasti, saat helpommin mieleisesi suomen.
Hyvänä esimerkkinä on kritiikitön maahanmuutto, johon puolue ei juurikaan ota kantaa, vaan noudattelee muiden isojen puolueiden kaltaista konsensusta, eikä uskalla edes sanoa ääneen lausetta "maahanmuuttajien tekemät rikokset". Lisäksi monet, kulttuurien kohtaamisesta aiheutuvat ongelmat lakaistaan täysin maton alle. Esimerkkejä olisi toki lisääkin, mutta palataan varsinaiseen aiheeseen. Politiikan rahalliseen tukemiseen.
Minä aion tukea rahallisesti puoluetta ja ehdokasta kotikonnuillani, joka tuo em. ongelmia voimakkaasti esille puheenvuoroissaan. Olen jo puolueen ja henkilön valinnut. Ääneni menee kuitenkin kokoomukselle. En pidä puoluetta suurena uhkana kokoomukselle, sitä vastoin kritiikitöntä maahanmuuttoa pidän suurena uhkana kaikille puolueille ja suomenkansalle. Pidän tukeani saavaa, kokoomuslaisten julkituomattomien ajatuksien, esilletuojana.
Kokoomuksen rahatilanne on hyvä laajan verkoston ansiosta, mutta pienemmän isänmaallisen puolueen rahavarat, saatikka ehdokkaiden, ovat kortilla. Siksi tulen tukemaan ja myös etsimään muita tukijoita. Haluan että tämän kaltaiset henkilöt saavat enemmän ääniä ja vaikutusvaltaa, niin kotikaupunkien valtuustoissa, kuin eduskunnassakin. Se on koko kansan etu.
Sinäkin voit ystäviesi kanssa toimia samoin. Voitte valita puolueenne ja ehdokkaanne vapaasti, tukea niitä, jotta Teille tärkeät asiat, joita omapuolueenne ei aja, saisi riittävästi kannatusta.
Näin olet vaikuttamassa kahdella rintamalla, asioissa mitkä ovat mielestäsi tärkeitä. Takaamalla arvojesi edunvalvonnan laajasti, saat helpommin mieleisesi suomen.
tiistai 5. elokuuta 2008
Hei, me ympärileikataan!
Sosiaali ja terveysministeriö on veitikkamaisesti sallimassa poikien ympärileikkaamisen suomessa. Sosiaalitantat katsovat lapsen silpomisen olevan ihan OK juttu nykysuomessa. Joku irvileuka voisi väittää ministeriön olevan rähmällään monikulttuurisuus hömpötyksen edessä.
Käytännössähän tämä tarkoittaa sitä, että vanhemmat voivat, niin halutessaan leikata poikalapsen kehosta palasen irti, lääkärin avustamana ja suomen valtion sallimana. Tällä kertaa on päätetty että irroitettava osa sijaitsee pienen pojan sukuelimissä. Voidaanko tulevaisuudessa sallia myös muiden ruumiinosien irroittamisia pieneltä lapselta.
Sosiaali- ja terveysministeriössä hypittäisiin riemusta, jos halukkaat voisivat irrottaa pieneltä tytöltä vaikkapa klitoriksen. Näinhän tehdään kulttuureissa, joita sosiaalitantat kilvan ihannoivat.
Minkälainen on ihminen, joka haluaa leikata pieneltä lapseltaan palasen pois. Onko sellainen ihminen sovelias vanhemmaksi. Entä minkälaisia ovat viranomaiset, jotka sallivat tämän tehtävän pienelle lapselle. Ovatko he soveliaita hoitamaan virkaansa. He eivät ainakaan aja tämän silvotun lapsen etuja.
Nämä silvotut lapset eivät ole tasa-arvoisessa asemassa muiden ihmisten kanssa. He eivät saa hallita omaa kehoaan, eivätkä pitää niitä kehon osia, jotka syntymässään saavat.
Pitää myös muistaa, että mies päättää asian perheessä, leikataanko pienen pojan sukupuolielimestä palanen pois. Ympärileikkauksen kieltävä laki olisi, edes teoriassa, mahdollistanut naisen mielipiteen. Vetoamalla lakiin, nainen olisi saanut äänensä kuulumaan. Toki väkivallan uhka naiselle silloinkin olisi suuri näissä "kulttuureissa".
On jännittävää ajatella, että suomessa ei saa typistää joidenkin koirarotujen häntää, mutta pienen lapsen sukupuolielintä voidaan leikata uskonnollisista syistä. Voisiko koiran omistajat vedota uskonnollisiin syihin hännäntypistys asiassa. Tuskin.
Käsittääkseni suomessa ei myöskään sallita terveen ruumiinosan (esim. jalka) amputoimista, asiakkaan niin halutessa. Siis aikuisen ihmisen niin halutessa. Sitä vastoin suomessa sallitaan aikuisen ihmisen vaatia leikattavaksi toisen ihmisen ruumiinosia. Käsittämätöntä.
Lainaan tekstiä http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/30929-poikien-ymparileikkaus-halutaan-sallia
"Sosiaali- ja terveysministeriö valmistelee lakiehdotusta, jonka mukaan ympärileikkaus olisi hyväksyttävää, kun sen tekee lääkäri vanhempien toiveesta ja lapsen suostumuksella."
Lainaus kiinni: Siis, vanhempien toiveesta, ei lapsen toiveesta. Lisään tähän "toivelistaan" vielä "Sosiaali- ja terveysministeriön toiveesta".
Tekstissä mainitaan myös "lapsen suostumuksella" ja lisään "Sosiaali- ja terveysministeriön suostumuksella".
Mietitäänpä hieman "lapsen suostumusta" esim. muslimiperheessä. Onkohan muslimi-isällä vaikea suostutella pieni poika ympärileikattavaksi. Mitkähän mahtaa olla muslimi-isän suostuttelukeinot, ei kai vaan väkivalta.
Nyt tulee hienoin kohta ministeriön lakiehdotuksessa. Valmistelussa varmaankin osattiin huomioida, että jotkut kurittomat kakarat eivät välttämättä haluaisikaan palasta pois sukupuolielimestään. Ministeriön mukaan pienen lapsen kohdalla ratkaisisi vanhempien kanta. Eli ei tarvitakaan lapsen suostumusta silpomiselle.
Näin meillä on aukoton järjestelmä ja ei muuta kuin leikkaamaan palanen pippelistä pois. Kaksi/kolmasosaa on tyytyväisiä, eli vanhemmat ja ministeriö. Lapsella ei niin väliä olekaan.
Käytännössähän tämä tarkoittaa sitä, että vanhemmat voivat, niin halutessaan leikata poikalapsen kehosta palasen irti, lääkärin avustamana ja suomen valtion sallimana. Tällä kertaa on päätetty että irroitettava osa sijaitsee pienen pojan sukuelimissä. Voidaanko tulevaisuudessa sallia myös muiden ruumiinosien irroittamisia pieneltä lapselta.
Sosiaali- ja terveysministeriössä hypittäisiin riemusta, jos halukkaat voisivat irrottaa pieneltä tytöltä vaikkapa klitoriksen. Näinhän tehdään kulttuureissa, joita sosiaalitantat kilvan ihannoivat.
Minkälainen on ihminen, joka haluaa leikata pieneltä lapseltaan palasen pois. Onko sellainen ihminen sovelias vanhemmaksi. Entä minkälaisia ovat viranomaiset, jotka sallivat tämän tehtävän pienelle lapselle. Ovatko he soveliaita hoitamaan virkaansa. He eivät ainakaan aja tämän silvotun lapsen etuja.
Nämä silvotut lapset eivät ole tasa-arvoisessa asemassa muiden ihmisten kanssa. He eivät saa hallita omaa kehoaan, eivätkä pitää niitä kehon osia, jotka syntymässään saavat.
Pitää myös muistaa, että mies päättää asian perheessä, leikataanko pienen pojan sukupuolielimestä palanen pois. Ympärileikkauksen kieltävä laki olisi, edes teoriassa, mahdollistanut naisen mielipiteen. Vetoamalla lakiin, nainen olisi saanut äänensä kuulumaan. Toki väkivallan uhka naiselle silloinkin olisi suuri näissä "kulttuureissa".
On jännittävää ajatella, että suomessa ei saa typistää joidenkin koirarotujen häntää, mutta pienen lapsen sukupuolielintä voidaan leikata uskonnollisista syistä. Voisiko koiran omistajat vedota uskonnollisiin syihin hännäntypistys asiassa. Tuskin.
Käsittääkseni suomessa ei myöskään sallita terveen ruumiinosan (esim. jalka) amputoimista, asiakkaan niin halutessa. Siis aikuisen ihmisen niin halutessa. Sitä vastoin suomessa sallitaan aikuisen ihmisen vaatia leikattavaksi toisen ihmisen ruumiinosia. Käsittämätöntä.
Lainaan tekstiä http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/30929-poikien-ymparileikkaus-halutaan-sallia
"Sosiaali- ja terveysministeriö valmistelee lakiehdotusta, jonka mukaan ympärileikkaus olisi hyväksyttävää, kun sen tekee lääkäri vanhempien toiveesta ja lapsen suostumuksella."
Lainaus kiinni: Siis, vanhempien toiveesta, ei lapsen toiveesta. Lisään tähän "toivelistaan" vielä "Sosiaali- ja terveysministeriön toiveesta".
Tekstissä mainitaan myös "lapsen suostumuksella" ja lisään "Sosiaali- ja terveysministeriön suostumuksella".
Mietitäänpä hieman "lapsen suostumusta" esim. muslimiperheessä. Onkohan muslimi-isällä vaikea suostutella pieni poika ympärileikattavaksi. Mitkähän mahtaa olla muslimi-isän suostuttelukeinot, ei kai vaan väkivalta.
Nyt tulee hienoin kohta ministeriön lakiehdotuksessa. Valmistelussa varmaankin osattiin huomioida, että jotkut kurittomat kakarat eivät välttämättä haluaisikaan palasta pois sukupuolielimestään. Ministeriön mukaan pienen lapsen kohdalla ratkaisisi vanhempien kanta. Eli ei tarvitakaan lapsen suostumusta silpomiselle.
Näin meillä on aukoton järjestelmä ja ei muuta kuin leikkaamaan palanen pippelistä pois. Kaksi/kolmasosaa on tyytyväisiä, eli vanhemmat ja ministeriö. Lapsella ei niin väliä olekaan.
keskiviikko 5. joulukuuta 2007
Isänmaa lyö poikiaan
Oletko nähnyt kipua. En tarkoita kipua, jota tapahtuu jollekin, jota pahoinpidellään. Tarkoitan kipua, jota sinä tunnet nähtyäsi jotain kohdeltavan väärin. Minä olen nähnyt, ja niin ovat monet muutkin. Aikoinaan nuoret miehet, sotaveteraanit, puolustivat maatamme vihollista vastaan, he nurkumatta toteuttivat sen mitä heidän perheensä, ystävänsä ja isänmaansa heiltä odottivat. Kipu ja kärsimys oli jokaiselle heistä selviö. He tiesivät rintamalle joutuessaan mitä tuskaa heillä on edessään.
Se kipu mistä minä puhun, on sitä kipua mitä tunnen nähdessäni miten yhteiskunta, siis valitsemamme päättäjäjoukko heitä kohtelee ja on kohdellut. Sotiemme sankarit, miehet ja naiset puolustivat suomea vihollista vastaan, mahdollistivat itsenäisyyden ja maamme rakentamisen siihen tilaan missä me nyt olemme. Päättäjät, meidän valitsemamme, ovat alkaneet luovuttamaan sitä tulosta pois meiltä. Suomalaisilta, joiden vanhemmat tekivät tämän kaiken mahdolliseksi.
Jo kaiken kokemansa kärsimyksen lisäksi he joutuvat kokemaan häpeää, häpeää siitä ettemme ole pystyneet hyvinäkään aikoina säilyttämään sitä, minkä he kovina aikoina pystyivät meille turvaamaan. Siitä häpeästä tunnen suurta kipua.
He taistelivat vihollista vastaan, pitäen sen rajojemme ulkopuolella. Nykyiset päättäjämme taas rakentavat vihollista rajojemme sisäpuolelle, palapelin tavoin. He ottavat palasia afrikasta, he ottavat palasia muslimikulttureista, palasia piittaamattomuudesta, palasia petturuudesta ja kaikesta muusta kuin isänmaallisuudesta. Palapeli rakentuu pikkuhiljaa isänmaamme tappioksi, muodostaen vihollisen maamme sisälle.
Jos katsot tarkasti suomen kartalle muodostuvaa palapeliä, näet siihen muodostuvan pala palalta puuvillapaalin (sallikaa vertauskuva), kovalla työllä kerätyn puuvillapaalin. Puuvillapaalin, jonka suomalaisten kyyneleet pikkuhiljaa kastelevat märäksi. Puuvillapaalin joka kastui tyhmän merikapteenin seilatessa luukut auki sateessa, tietäen että paali kostuessaan syttyy itsestään ja tuhoutuu, sytyttäen koko laivan ja lopuksi upottaen sen.
Miksi kapteeni toimii näin, vaikka tietää tulevan. Kapteeni ei välitä, kapteeni ei piittaa, kapteenilla on liian hyvä olla huolehtiakseen laivasta. Suuri usko tai tietämättömyys siitä ettei mitään pahaa tule tapahtumaan laivalle, johdattaa kapteenin päätöksiä.
Näin yhteiskuntaamme, isänmaatamme johdetaan. Ulkoiset vaikutteet ovat voimakkaasti läsnä ja niitä suositaan päättäjiemme taholta. He ovat päättäneet, että on aika, Isänmaan lyödä poikiaan. Päättäneet sen, että me emme tarvitse sitä, mitä meillä on, niin paljon kuin tarvitsevat he, jotka tulevat sitä meiltä ottamaan.
Se kipu mistä minä puhun, on sitä kipua mitä tunnen nähdessäni miten yhteiskunta, siis valitsemamme päättäjäjoukko heitä kohtelee ja on kohdellut. Sotiemme sankarit, miehet ja naiset puolustivat suomea vihollista vastaan, mahdollistivat itsenäisyyden ja maamme rakentamisen siihen tilaan missä me nyt olemme. Päättäjät, meidän valitsemamme, ovat alkaneet luovuttamaan sitä tulosta pois meiltä. Suomalaisilta, joiden vanhemmat tekivät tämän kaiken mahdolliseksi.
Jo kaiken kokemansa kärsimyksen lisäksi he joutuvat kokemaan häpeää, häpeää siitä ettemme ole pystyneet hyvinäkään aikoina säilyttämään sitä, minkä he kovina aikoina pystyivät meille turvaamaan. Siitä häpeästä tunnen suurta kipua.
He taistelivat vihollista vastaan, pitäen sen rajojemme ulkopuolella. Nykyiset päättäjämme taas rakentavat vihollista rajojemme sisäpuolelle, palapelin tavoin. He ottavat palasia afrikasta, he ottavat palasia muslimikulttureista, palasia piittaamattomuudesta, palasia petturuudesta ja kaikesta muusta kuin isänmaallisuudesta. Palapeli rakentuu pikkuhiljaa isänmaamme tappioksi, muodostaen vihollisen maamme sisälle.
Jos katsot tarkasti suomen kartalle muodostuvaa palapeliä, näet siihen muodostuvan pala palalta puuvillapaalin (sallikaa vertauskuva), kovalla työllä kerätyn puuvillapaalin. Puuvillapaalin, jonka suomalaisten kyyneleet pikkuhiljaa kastelevat märäksi. Puuvillapaalin joka kastui tyhmän merikapteenin seilatessa luukut auki sateessa, tietäen että paali kostuessaan syttyy itsestään ja tuhoutuu, sytyttäen koko laivan ja lopuksi upottaen sen.
Miksi kapteeni toimii näin, vaikka tietää tulevan. Kapteeni ei välitä, kapteeni ei piittaa, kapteenilla on liian hyvä olla huolehtiakseen laivasta. Suuri usko tai tietämättömyys siitä ettei mitään pahaa tule tapahtumaan laivalle, johdattaa kapteenin päätöksiä.
Näin yhteiskuntaamme, isänmaatamme johdetaan. Ulkoiset vaikutteet ovat voimakkaasti läsnä ja niitä suositaan päättäjiemme taholta. He ovat päättäneet, että on aika, Isänmaan lyödä poikiaan. Päättäneet sen, että me emme tarvitse sitä, mitä meillä on, niin paljon kuin tarvitsevat he, jotka tulevat sitä meiltä ottamaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)