Pieniä tarinoita asioista, jotka ovat piikkejä isänmaan lihassa.


sunnuntai 19. lokakuuta 2008

Oli syksy ja myrskyinen yö

Opiskelija neitosen ilta oli mennyt mukavasti, tanssia, pikkuisen juomaa ja hyvää seuraa. Kävellessään kotia kohden hän ajatteli sitä mukavaa poikaa, minkä kanssa oli pitkään jutellut illan aikana. Lämmin tunne valtasi mielen kun hän kosketti taskussaan pojan antamaa käyntikorttia. Olisi ihanaa tavata hänet uudestaan pian. Kaisaniemen puisto näyttäytyi kauneimmillaan tähtikirkkaana yönä, haaveilevan tytön astellessa ajatuksissaan läpi hiljentyneen kaupungin.

Haaveilu keskeytyi lujaan otteeseen käsivarresta, pian toinenkin käsipari otti kiinni tukasta repäisten. Pian mustia käsipareja oli enemänkin hennon tytön vartalolla, raahaten häntä kohti pusikkoa, joka tarjoaisi näkösuojaa, niille jotka näkösuojaa tarvitsevat.

Kömpelöt englannin kieliset komennot, avustavat lyönnit ja ruumiin osien voimakas vääntö sai tytön vartalon pusikossa hyökkääjien haluamaan asentoon. Tyttö oli pakotettu kumartumaan eteenpäin ja voimakkaat kädet avasivat housuja vetäen ne alas. Sormet tunkeutuivat väkivaltaisesti hänen sisäänsä. Kyynelten sumentaneet silmät näkivät mustan sukupuolielimen aivan kasvojen lähellä. Tukasta repien tyttö vaadittiin ottamaan se suuhun samalla kuin toinen tunkeutui takaa päin hänen sisäänsä.

Hyökkääjät tunsivat elävänsä, tunsivat miehuutensa, kuten heidän esiisänsä olivat tunteneet vuosituhansien ajan. Jos hyökkääjillä kiiman hetkellä olisi tullut kiitollisuus mieleen, olisivat he tunteneet kiitollisuutta Astrid Thorsia kohtaan, kiitollisuutta pohjoista kansaa kohtaan, joka mahdollistaa tämän ikiaikaisen tavan nauttia, ja vielä hyvällä rahalla jota heille vastikkeettomasti annetaan.

Tytön haaveet pirskottiin jokaisella väkivaltaisella työnnöllä aina vaan pienempiin palasiin. Se kipu, se veri, ne olivat pienimmät huolet. Avuttomuus, jota tyttö tunsi oli musertava. Kukaan ei auttaisi, kuitenkin tämä valtion taholta sallittiin. Tunteettomat tummat kasvot, väkivaltaiset kädet ja sykkivät elimet hänen sisällään oli nykyhetkeä, missä tytöltä oli riistetty kaikki ihmisarvo. Hän oli vain se yksittäistapaus, pieni lieveilmiö maahanmuuttajien kotoutumisessa. Esittäisikö Astrid pahoittelut tapahtuneesta, ei, hän vaatisi lisää rahaa näiden hyökkääjien kotouttamiseen.

Uutta elämää tuovien siittiöiden tahriessa hänen sielunsa, sisimpänsä, hän ei ajatellut vielä hetki sitten mieltä lämmittävää käyntikorttia, vaan kuolemaa. Kuolemaa siksi että se ei voisi olla pahempaa kuin nykyhetki. Kuolema oli lähempänä kuin elämä. Se oli yhden sydämmenlyönnin päässä. Hyökkääjille kuitenkin riitti laukeaminen ja nöyryyttäminen. Kuolema siirtyi taas kauemmaksi, kun kovan, tainnuttavan lyönnin jälkeen joukkio lähti juosten pois. Maassa maatessaan tajuton tyttö olisi satelliitista katsottuna näyttänyt maassa makaavalta raiskauksen uhrilta. Sitä hän varmaankin oli pienessä mittakaavassa, mutta hän oli oikeasti vain maahanmuuttopolitiikan pieni sivuraide, joka ei saa herättää keskustelua maahanmuuttajien käyttäytymisestä. Hän oli kulttuuriero. Hän oli yllätysrakastelun osapuoli. Mitäs läksi.

Voitko sinä vaikuttaa asiaan, tai ylipäätänsä haluatko. Jos haluat, niin äänestä. Äänestä sellaista ehdokasta ja puoluetta, joka haluaa varmistaa ettei tätä koskaan enää tapahtuisi. Jos kyseessä olisi tyttäresi, kuten voi joskus ollakin. Olisitko silloin halukkaampi äänestämään, vai riittääkö nykyhetki viemään sinut äänestyskoppiin piirtämään äänestysnumeron muodossa ison "EI ENÄÄ".

torstai 7. elokuuta 2008

Ryhdy Sukariksi

Oletko ajatellut ryhtyä tukemaan politiikkaa rahallisesti. Minä olen. Olen koko ikäni ollut Kokoomuksen miehiä ja jatkossakin ääneni menee tälle hienolle ja isänmaalliselle puolueelle. Puolueen päälinjat ovat yhteneväisiä omieni kanssa, mutta joiltakin osin haluaisin kärkevämpää kannanottoa.

Hyvänä esimerkkinä on kritiikitön maahanmuutto, johon puolue ei juurikaan ota kantaa, vaan noudattelee muiden isojen puolueiden kaltaista konsensusta, eikä uskalla edes sanoa ääneen lausetta "maahanmuuttajien tekemät rikokset". Lisäksi monet, kulttuurien kohtaamisesta aiheutuvat ongelmat lakaistaan täysin maton alle. Esimerkkejä olisi toki lisääkin, mutta palataan varsinaiseen aiheeseen. Politiikan rahalliseen tukemiseen.

Minä aion tukea rahallisesti puoluetta ja ehdokasta kotikonnuillani, joka tuo em. ongelmia voimakkaasti esille puheenvuoroissaan. Olen jo puolueen ja henkilön valinnut. Ääneni menee kuitenkin kokoomukselle. En pidä puoluetta suurena uhkana kokoomukselle, sitä vastoin kritiikitöntä maahanmuuttoa pidän suurena uhkana kaikille puolueille ja suomenkansalle. Pidän tukeani saavaa, kokoomuslaisten julkituomattomien ajatuksien, esilletuojana.

Kokoomuksen rahatilanne on hyvä laajan verkoston ansiosta, mutta pienemmän isänmaallisen puolueen rahavarat, saatikka ehdokkaiden, ovat kortilla. Siksi tulen tukemaan ja myös etsimään muita tukijoita. Haluan että tämän kaltaiset henkilöt saavat enemmän ääniä ja vaikutusvaltaa, niin kotikaupunkien valtuustoissa, kuin eduskunnassakin. Se on koko kansan etu.

Sinäkin voit ystäviesi kanssa toimia samoin. Voitte valita puolueenne ja ehdokkaanne vapaasti, tukea niitä, jotta Teille tärkeät asiat, joita omapuolueenne ei aja, saisi riittävästi kannatusta.

Näin olet vaikuttamassa kahdella rintamalla, asioissa mitkä ovat mielestäsi tärkeitä. Takaamalla arvojesi edunvalvonnan laajasti, saat helpommin mieleisesi suomen.

tiistai 5. elokuuta 2008

Hei, me ympärileikataan!

Sosiaali ja terveysministeriö on veitikkamaisesti sallimassa poikien ympärileikkaamisen suomessa. Sosiaalitantat katsovat lapsen silpomisen olevan ihan OK juttu nykysuomessa. Joku irvileuka voisi väittää ministeriön olevan rähmällään monikulttuurisuus hömpötyksen edessä.

Käytännössähän tämä tarkoittaa sitä, että vanhemmat voivat, niin halutessaan leikata poikalapsen kehosta palasen irti, lääkärin avustamana ja suomen valtion sallimana. Tällä kertaa on päätetty että irroitettava osa sijaitsee pienen pojan sukuelimissä. Voidaanko tulevaisuudessa sallia myös muiden ruumiinosien irroittamisia pieneltä lapselta.

Sosiaali- ja terveysministeriössä hypittäisiin riemusta, jos halukkaat voisivat irrottaa pieneltä tytöltä vaikkapa klitoriksen. Näinhän tehdään kulttuureissa, joita sosiaalitantat kilvan ihannoivat.

Minkälainen on ihminen, joka haluaa leikata pieneltä lapseltaan palasen pois. Onko sellainen ihminen sovelias vanhemmaksi. Entä minkälaisia ovat viranomaiset, jotka sallivat tämän tehtävän pienelle lapselle. Ovatko he soveliaita hoitamaan virkaansa. He eivät ainakaan aja tämän silvotun lapsen etuja.

Nämä silvotut lapset eivät ole tasa-arvoisessa asemassa muiden ihmisten kanssa. He eivät saa hallita omaa kehoaan, eivätkä pitää niitä kehon osia, jotka syntymässään saavat.

Pitää myös muistaa, että mies päättää asian perheessä, leikataanko pienen pojan sukupuolielimestä palanen pois. Ympärileikkauksen kieltävä laki olisi, edes teoriassa, mahdollistanut naisen mielipiteen. Vetoamalla lakiin, nainen olisi saanut äänensä kuulumaan. Toki väkivallan uhka naiselle silloinkin olisi suuri näissä "kulttuureissa".

On jännittävää ajatella, että suomessa ei saa typistää joidenkin koirarotujen häntää, mutta pienen lapsen sukupuolielintä voidaan leikata uskonnollisista syistä. Voisiko koiran omistajat vedota uskonnollisiin syihin hännäntypistys asiassa. Tuskin.

Käsittääkseni suomessa ei myöskään sallita terveen ruumiinosan (esim. jalka) amputoimista, asiakkaan niin halutessa. Siis aikuisen ihmisen niin halutessa. Sitä vastoin suomessa sallitaan aikuisen ihmisen vaatia leikattavaksi toisen ihmisen ruumiinosia. Käsittämätöntä.

Lainaan tekstiä http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/30929-poikien-ymparileikkaus-halutaan-sallia

"Sosiaali- ja terveysministeriö valmistelee lakiehdotusta, jonka mukaan ympärileikkaus olisi hyväksyttävää, kun sen tekee lääkäri vanhempien toiveesta ja lapsen suostumuksella."

Lainaus kiinni: Siis, vanhempien toiveesta, ei lapsen toiveesta. Lisään tähän "toivelistaan" vielä "Sosiaali- ja terveysministeriön toiveesta".

Tekstissä mainitaan myös "lapsen suostumuksella" ja lisään "Sosiaali- ja terveysministeriön suostumuksella".

Mietitäänpä hieman "lapsen suostumusta" esim. muslimiperheessä. Onkohan muslimi-isällä vaikea suostutella pieni poika ympärileikattavaksi. Mitkähän mahtaa olla muslimi-isän suostuttelukeinot, ei kai vaan väkivalta.

Nyt tulee hienoin kohta ministeriön lakiehdotuksessa. Valmistelussa varmaankin osattiin huomioida, että jotkut kurittomat kakarat eivät välttämättä haluaisikaan palasta pois sukupuolielimestään. Ministeriön mukaan pienen lapsen kohdalla ratkaisisi vanhempien kanta. Eli ei tarvitakaan lapsen suostumusta silpomiselle.

Näin meillä on aukoton järjestelmä ja ei muuta kuin leikkaamaan palanen pippelistä pois. Kaksi/kolmasosaa on tyytyväisiä, eli vanhemmat ja ministeriö. Lapsella ei niin väliä olekaan.

keskiviikko 5. joulukuuta 2007

Isänmaa lyö poikiaan

Oletko nähnyt kipua. En tarkoita kipua, jota tapahtuu jollekin, jota pahoinpidellään. Tarkoitan kipua, jota sinä tunnet nähtyäsi jotain kohdeltavan väärin. Minä olen nähnyt, ja niin ovat monet muutkin. Aikoinaan nuoret miehet, sotaveteraanit, puolustivat maatamme vihollista vastaan, he nurkumatta toteuttivat sen mitä heidän perheensä, ystävänsä ja isänmaansa heiltä odottivat. Kipu ja kärsimys oli jokaiselle heistä selviö. He tiesivät rintamalle joutuessaan mitä tuskaa heillä on edessään.

Se kipu mistä minä puhun, on sitä kipua mitä tunnen nähdessäni miten yhteiskunta, siis valitsemamme päättäjäjoukko heitä kohtelee ja on kohdellut. Sotiemme sankarit, miehet ja naiset puolustivat suomea vihollista vastaan, mahdollistivat itsenäisyyden ja maamme rakentamisen siihen tilaan missä me nyt olemme. Päättäjät, meidän valitsemamme, ovat alkaneet luovuttamaan sitä tulosta pois meiltä. Suomalaisilta, joiden vanhemmat tekivät tämän kaiken mahdolliseksi.

Jo kaiken kokemansa kärsimyksen lisäksi he joutuvat kokemaan häpeää, häpeää siitä ettemme ole pystyneet hyvinäkään aikoina säilyttämään sitä, minkä he kovina aikoina pystyivät meille turvaamaan. Siitä häpeästä tunnen suurta kipua.

He taistelivat vihollista vastaan, pitäen sen rajojemme ulkopuolella. Nykyiset päättäjämme taas rakentavat vihollista rajojemme sisäpuolelle, palapelin tavoin. He ottavat palasia afrikasta, he ottavat palasia muslimikulttureista, palasia piittaamattomuudesta, palasia petturuudesta ja kaikesta muusta kuin isänmaallisuudesta. Palapeli rakentuu pikkuhiljaa isänmaamme tappioksi, muodostaen vihollisen maamme sisälle.

Jos katsot tarkasti suomen kartalle muodostuvaa palapeliä, näet siihen muodostuvan pala palalta puuvillapaalin (sallikaa vertauskuva), kovalla työllä kerätyn puuvillapaalin. Puuvillapaalin, jonka suomalaisten kyyneleet pikkuhiljaa kastelevat märäksi. Puuvillapaalin joka kastui tyhmän merikapteenin seilatessa luukut auki sateessa, tietäen että paali kostuessaan syttyy itsestään ja tuhoutuu, sytyttäen koko laivan ja lopuksi upottaen sen.

Miksi kapteeni toimii näin, vaikka tietää tulevan. Kapteeni ei välitä, kapteeni ei piittaa, kapteenilla on liian hyvä olla huolehtiakseen laivasta. Suuri usko tai tietämättömyys siitä ettei mitään pahaa tule tapahtumaan laivalle, johdattaa kapteenin päätöksiä.

Näin yhteiskuntaamme, isänmaatamme johdetaan. Ulkoiset vaikutteet ovat voimakkaasti läsnä ja niitä suositaan päättäjiemme taholta. He ovat päättäneet, että on aika, Isänmaan lyödä poikiaan. Päättäneet sen, että me emme tarvitse sitä, mitä meillä on, niin paljon kuin tarvitsevat he, jotka tulevat sitä meiltä ottamaan.

lauantai 24. marraskuuta 2007

Paten rotujulistus

Rakasta rotuasi ja varjele sitä sekoittumasta muihin rotuihin. Olit sitten minkä rotuinen tahansa.

Tuhotut talot voidaan jälleenrakentaa, hajonneet yhteiskuntajärjestelmät voidaan korjata mutta kadonnutta rotua ei voi koskaan palauttaa.

Pitäkää rotunne elossa ja siten säilyttäkää luonnollinen monikulttuurisuus.

Pidä huoli maastasi sekä kansastasi ja anna myös muiden pitää huolta omasta maastaan ja kansastaan, sillä kukaan muu ei tee sitä puolestasi.

Anna vieraallesi mitä hän kohtuudella tarvitsee ja itse vieraana ollessasi pitäydy kohtuudessa sekä ymmärrä asemasi. Kiitä saamastasi ja pyri tekemään vastapalvelus.

Ole hyvä hyville, suvaitsevainen suvaitsevaisille ja oikeudenmukainen niille, jotka oikeutta kunnioittavat.

Ole armoton vihollisellesi, sillä hän pyrkii ottamaan sen mikä sinulle, perheellesi ja kansallesi kuuluu. Älä anna myönnytystä, ellei se johda yksiselitteiseen ratkaisuun, jossa sinä olet edunsaaja.

Tulkoon vihollinen sisältä tai ulkoa, älä anna sille elinmahdollisuutta kasvaa, verkostoitua tai muuten kerätä voimiaan.

Näillä ohjeilla, kuulut mihin rotuun tai kansaan tahansa, pystyt selviämään kunnialla elämäsi loppuun saakka. Kerro viesti myös lapsillesi, jotta perinne jatkuu, sekä monirotuinen maailmaa jatkaa taivallustaan, vailla pelkoa yksirodullistamiselta, jota monikulttuuriksi myös virheellisesti kutsutaan. Vain monta rotua voi olla monta kulttuuria.

Kansa on vaihdettava?

Maahanmuuton vastainen kampanjointi on aloitettava!

Niin, tässä multikulti hössötyksessähän on käännetty päinvastoin perinne sanonta "meidän lapset ja naapurin kakarat". Omat kansalaiset ovat aina niitä "kakaroita" ja afrikan rikastuttajat "lapsia".
Toisaalta "lapsia" on kuvaava termi, estottomasti, väkivaltaisesti ja rasistisesti käyttäytyviä afrikkalaisia kohtaa.

Tässä kohtaa on sanottava, koska joillain ihmisillä naamaa alkaa punoittamaan em. "julkeasta" väittämästä. Viranomaisten tilastoista, eri maissa, voidaan todeta näiden ryhmien paljon suurempi osallistumisprosentti, raiskauksiin, väkivaltaisiin ryöstöihin, ym.
Se on pelkkää tilastotiedettä ja matematiikkaa, ilman tunnekuohuja. Se on sitä kaunistelematonta totuutta mitä, jotkut ihmiset pyrkivät peittämään kaikin keinoin.

Tavallinen kansa tietää asian, vaikka ei koskaan olisi lukenut yhtään näistä tilastoista.
Päättäjien mielestä varmaankin kansa on vaihdettava, kuten hollannissa on vasemmiston toimesta lähes tehtykin. Eli annettiin nopeutetulla käsittelyllä äänioikeus lähes kaikille maahanmuuttajille, jotta vasemmiston kannatus säilyisi.

Palataan asiaan. Lapsikin käyttäytyy, joskus julmasti ja ajattelemattomasti. Lapsella on kuitenkin vanhemmat, jotka palauttavat kiukuttelevan lapsen, aika ajoin, ruotuun. Afrikkalaisilla, kuten somaleilla, ei ole ketään nuhtelijaa "virallisen suomen puolesta".
Afrikassa aina ollutta, ja nykyistä orjuutta vastaan kun vertaillaan lyhyttä siirtomaavallan kautta, niin valkoisten siirtomaaherrojen orjuutus on ollut "partiopoikien istuskelua leirinuotiolla" verrattuna afrikkalaisten menneeseen ja nykyiseen orja kulttuuriin.

Euroopassa tapahtuva "rasismi" taas on normaali vastareaktio ja verrattuna afrikkalaiseen äärimmäisen väkivaltaiseen ja alistavaan rasismiin, se on kuin välitunnilla tapahtuvaa kiusaamista, johon jokainen meistä on syylistynyt ja uhriksi joutunut.
Sokea kuin lepakko, ei ole kyllin kuvaava sanonta kuvaamaan sitä totuudenkieltämistä, mitä maahanmuuttajien rahtaamista puolustava porukka ajaa.
Ei ole vaikea ennustaa, että peli kovenee ja suomalaiset panevat kovan kovaa vastaan, ensin äänestäjät, äänestämiskäyttäytymisellään. Jos sekään ei auta, syntyperältään suomalaiset, britit, saksalaiset, ranskalaiset turvautuvat väkivaltaan afrikkalaisia ja islamisti taustaisia maahanmuuttajia kohtaan.

Tulee se aika jolloin on oikeasti valittava puolensa. Tällä hetkellä suomessa on paljon päättäjiä jotka eivät kuuntele kansan mielipidettä, vaan toimivat rikollisesti.
Jos yritysjohtaja toimisi kuten nämä päättäjät, jotka eivät seuraa "markkinoita", tai ostaisivat varastoon arvotonta tavaraa, olisi välittömästi irtisanottu, yrityksen hallituksen toimesta.

Kansalainen toimi! Valista kanssaihmisiä tästä uhkasta. Turvaa lastesi suomi. Äänestä siten että se palvelee suomalaisten turvallisuutta.

Suomi osti auton

Olipa kerran maa, nimeltä suomi. Suomi päätti ostaa auton. Autokauppias myi suomelle auton.
Autossa oli pieni vika, auton edessä oli sirotin, joka sirotteli nastoja auton eteen. Kumit tietysti puhkesivat jatkuvasti. Koska auton omistaja oli suomi, niin monelta taholta annettiin neuvoja miten tilanne pitää hoitaa.

Eräät sanoivat otetaan se sirotin pois, niin ei ole enää sitä ongelmaa. Toiset sanoi, ei missään nimessä, vaan paikataan renkaita sitä mukaa kun niitä puhkeaa. Renkaita sitten paikkailtiin, ja ne jotka pyysivät sirottimen poistamista, vaiennettiin.
Renkaita paikkailtiin ja paikat alkoivat vähenemään. Sirottimen poistoa vaatineet, sanoivat "Kohta ei auto kulje mihinkään, kun kumit on ihan sököt". Paikkaamista kannattaneet sanoivat "Kun paikat loppuu, ei kumitkaan enää puhkea".

Sirottimen poistoa vaatineet kumminkin nousivat paikkaajia vastaan ja voittivat nämä. Ongelma poistettiin, auto kulki moitteettomasti ilman rengasvaurioita.
Paikkaajat valittivat, "Ongelma ei ollut sirottimessa, vaan sirottimen poistajien asenteessa. "Jos sirotinta vastaan, ei alunperin oltaisi oltukaan, niin renkaat olisivat kestäneet".
Sirotinta vaadittiin takaisin ja renkaita pitää vahvistaa, sanoivat paikkaajat. Säädettiin laki, että sirottimia ei saa poistaa, koska renkaiden puhkeaminen ei ole ongelma, vaan renkaiden kestävyys.

Sirottimen poistoa vaatineet sanoivat "Meillä ei ole kestävämpiä renkaita, eikä enää vararengastakaan". Tätän sirottimen kannattajat yhteen ääneen "Mutta meillä on loputtomiin nastoja, jotka lopulta täyttävät aikaisempien nastojen tekemät reiät".
Niin auto pysyi tienlaidassa, paikkaajat yrittivät paikata renkaita nastoilla. Nastoja oli niin pirusti, että niitä levisi tielle. Paikkaajat astelivat nastojen päälle, satuttivat jalkojaan, mutta sokeassa uskossaan he tunkivat nastoja renkaisiin. Jalat verillä he vieläkin uskoivat olevansa oikeassa.
Sitten taivas aukeni, valaisi maan ja kuului ääni "Tunkekaa ne nastat hevonvittuun ja lähtekää kävelemään". Niin suomenkansa yhdistyi, lähti kävelemään ja pääsi perille. Eikä ongelmaa enää ollut.